Turhauttaako?

Kyllä, välillä turhauttaa, paljonkin.

Välillä on sangen hankalaa pitää kiinni omista rajoista, elää sellaista elämää, jota haluaisinkin elää.

Miksi meidän ihmisten on niin vaikeaa hyväksyä erinäköisiä ratkaisuja? Eikös se kumminkin ole rikkaus, että olemme erilaisia?

Onneksi elo enimmäkseen sujuu jouhevasti eteenpäin, haasteitakin kohdaten, ne käsitellen, kiitollisena hyvistä hetkistä ja siitä, että elämä on kuin onkin arvokas lahja, elämisen arvoinen.

Kun elän niiden arvojen mukaan, joiden takana voin itse seistä, on asiat aika mallillaan.

Minäkin väsyn ja kuormitun välillä ja sekin on ihan ok, oon ihan vaan ihminen siinä kuin muutkin, en mikään täydellisyys, vaikka hyvinvointivalmennuksia vedänkin. On siis kiva, kun on työkalut takataskussa ja elämän solmut aukeaa helpommin kuin ennen, mutta kyllä niitä solmuja on ja tulee olemaan jatkossakin. Juuri solmut tekevät elämästä hyvän, sillä ne näyttävät, että niiden avaaminen on mahdollista ja moni asia onkin jo ihan mallillaan solmuista huolimatta.

Jääkin lähtee järvestä ja kesä tulee, vaikka tätä kirjoittaessani tulee taivaan täydeltä lunta.

Taidanpa alkaa työstää lyhytkurssejani, kun jo kovasti haluaisin ne kaikkien saataville. Tämä olotila alkoi kutkutella just nyt.

Jaksuja, toivoa, valoa sunkin kevääseen,

kyllä se kesä sieltä tulee!

-Terkuin hitusen väsähtänyt Maarit