Mitä ihmettä!

Tiiätkö, tää luomumummeli kohtasi "voittajansa".

Oon toki aina ollut sitä mieltä, ettei pidä olla fanaatikko minkään asian suhteen, asioille on paikkansa.

Tää juttu menee nyt siihen, että kävin lääkärissä pari viikkoa sitten ja diagnoosi järkytti itseäni aika tavalla. Menin lääkäriin siis ihan muusta syystä, mutta "tuomio" oli: molemmat lonkat paskana. Mä tätä viikon verran sulattelin ja lopulta aattelin, et no hyvähän se loppujen lopuksi on, että lonkat paskana eikä se mun toinen sairaus. Sillä lonkat voi hoitaa! Vaihto-osat kehiin ja kävely alkaa sujua taas, hieno homma.

Nyt mä täällä kököttelen ja tuumailen, kuinka tää leikkauksen odotusaika sujuu ja mitä mä sitten odotan elämältä, kun liikkuminen taas sujuu, niin kuin kuuluu.

Ja sitten siihen fanaattisuuteen vielä: mä sain kipulääkettä, ihan jäätävän isolla annoksella ja tiiätkö, aion ottaa niitä just ohjeen mukaan, sen koko jäätävän annoksen! Nyt tultiin siihen pisteeseen, ettei luonnon konstit enää riitä. Ja se on ihan ok. Lääkkeille on paikkansa ❤️ ja sittenhän ne voi purkaa pois, kun kipu jäänee leikkauspöydälle. Samoin silloin leikkauspäivänä aion ottaa ihan kaikki mahdolliset pöllyt mitä vaan annetaan, sillä sain paniikkikohtauksen aikanaan jo keisarinleikkauksessa! Se pölly onkin sitten toivottavasti viimeinen lajiaan hetkeen! Ja mä saan palailla luonnon konsteihin takaisin.

Tiiätkö, tää on tosi hyvä juttu, että meillä on kaikki mahtavat lääkkeet! Se on okei ja upeaa silloin, kun niitä annetaan todelliseen tarpeeseen, harkiten! Tässä maassa moni syö lääkkeitä turhaan tai liian suuria annoksia. Lääkäri määrää lisää tutkimatta historiaa, vanhuksille annetaan kaikkea kasapäin, se ei ole oikein.

Kaikelle on kuitenkin paikkansa ja aikansa.

Mulle tuli nyt vastaan se, että harkiten, saan ottaa kipulääkettä odottaessani leikkaukseen pääsyä, arviolta vuoden! Ja nimenomaan saan, vaikka luonnollisuus on edelleen mulle tärkeää kaikessa.

Voidaan hyvin, pidetään huoli itsestämme ja läheisistämme.

Teitä ilolla tervehtien

-klenkkamummo Maarit