Syysiltaisin

Mitä hämärtyvät, pimenevät syysillat tuo sun elämään?

Vajoatko itsekin synkkyyteen vai sytytätkö kynttilöitä valojen sijaan ja kääriydyt vilttiin ja nautit hiljaisuudesta ja rauhasta?

Pimeys, niin kuin kaikki muukin, vaikuttaa meihin kaikkiin eri tavoin. Tässä usein huomaamme itsekin selkeän eron ystäväpiirissä, kuinka kukakin alkaa muuttua pimenevien iltojen myötä.

Kuulun itse tulen tuijottajiin. Oon syntynyt syyskuulla, liekö silläkin vaikutusta siihen, että rakastan syksyä, kellastuvia lehtiä, levolle käyvää luontoa ja pitkiä pimeneviä iltoja ja niiden rauhaa, sekä sitä avotulta. Jo silloin, kun mulla oli vielä iso perhe kotona, tykkäsin laittaa kynttilät ja takankin, jos sellainen oli ja istuksia viltin sisällä kuumaa teetä tai kaakaota nauttien ajatusten virratessa vapaana.

Nyt, kun asuinkumppaninani on vain kainaloinen karvakamuni, on jälleen ihana kääriytyä vilttiin kynttilän valossa ja pikkuhiljaa takkatulen loisteessa, tai grillimajan avotulen äärelle, tai vaikkapa vain parvekkeelle auringonlaskua tuijottelemaan, kynttilät toki sielläkin lyhdyissä. Yksin ollessa on tietenkin oikeasti helpompi tavoittaa hiljaisuus ja rauha, vaikka mä oon kyllä osannut sen tempun perheessäkin, kadota omaan hiljaisuuteeni kaiken hälinän keskellä. Se on ollut mulle kantava voimavara koko aikuisuuden.

Siinä istuskellessa ja rentoutuessa on niin hyvä antaa ajatusten vaan virrata. On uskomatonta, kuinka paljon sieltä nousee kaikkea tarpeellista esille, kun ei itse sekaannu ajatusten kulkuun.

Joo, tiedän, että puhun juuri päinvastaista yleensä, mutta näissä hetkissä erotan helpommin omat ajatukseni muiden ajatuksista ja syvältä sisältäni saattaa nousta yllättäviäkin omia tarpeita, kun niille antaa tilan.

Tää mietiskely on mulle siis oman olotilan kartoitusta, että missä nyt mennään ja oonko varmasti omalla unelmien polullani, sillä on aivan liian helppoa luisua takaisin vanhalle uomalle ja solahtaa jonkun muun ohjaamalle polulle. Sitä en enää halua ja siksipä nämä hiljaiset ajatusvirran illat tulee aina vain tärkeämmiksi mulle.

Nyt, näin aamusella, kun tätä kirjoitan, on jälleen helppo jatkaa omalla, tarkistetulla polulla. Päivästä tulee hyvä ja selkeä, kun suunta on selvä. Omia unelmiani kohti, armollisesti itselle, muita ystävällisesti, omien voimavarojen mukaan tukien <3

Siinäpä se lyhyesti ja selkeästi mun suunta <3

Mikä sun suunta on tänään?

Terkuin Maarit, kynttilöiden ystävä <3