Uudet maisemat

Niin se maailma muuttuu pienissäkin ympyröissä. Mun maailma avartui järvelle päin. Ihanaa, kun aamuisin on väljempi näkymä vesille. Vesi on niin mun omin elementti, jäisenäkin. Tänä kesänä luonnon vesissä uimiseni jäi melko vähälle, koska lonkat haastoivat omaa liikkumistani. Siispä uusia lonkkia ja ensi kesää odotellessa kohti lumisempia aikoja välillä. Tykkään myös talvesta.

Karvaturrikuva on yksi tärkeimpiä yksityiskohtia tässä mun toistaiseksi vajaan 20 neliön minikodissa. Hyvin sujahti pieneen tilaan kaikki oleellinen, niin mulle kuin Helmillekin oleelliset. Loppujen neliöiden valmistumista mielenkiinnolla odotellen.

Tänään saavutin henkisen rauhan, kun pääsin asumaan ihan itsekseni tähän huoneeseen ja remppaväki touhuaa jatkossa ihan itsekseen ovien takana.

Oma koti on oma koti, ihan paras, vaikka pienikin.

Mun elämässä meni ja menee siis uusiksi tämä lähiympäristö ihan muuttamatta ja työkuviot muotoutuvat kevään korvalla jalkojen kuntoutuksen myötä.

Tuohon kivikasaan haaveilen ihanaa, runsasta kukkaistutusta...

Katsotaan kuinka monta kesää siihen vierähtää, mutta suunnitelmissa on... ja ensi kesänä se alkaa muotoutua.

On ollut aika rankka kesä ja syksy täällä rempan keskellä asuessa, mutta halusin asua kotona. Tietty ilolla oon seurannut asioiden etenevän. Toki on niitä heikompiakin hetkiä ollut, kun tuntui, ettei mikään koskaan ikinä tule valmiiksi.

Tänään maltan jo istua tovin ihan paikallani nauttien tämän etapin valmistumisesta.

Loppuvuodelle toivon valmiita loppuja sisätiloja ja muuttolaatikoiden purkua levollisessa tahdissa ja ihanaa, rauhaisaa joulun aikaa "valmiissa" kodissa.

Sitten saan rauhassa toipua tammikuisesta lonkkaleikkauksestani ja voin rauhassa palailla työelämään.

Levollisia alkutalven ihania hetkiä sulle ❄️

-Maarit