Kevät, kevät

"Kevät tuntuu kitalaessa."

Allergikkona ja talviöiden lapsena kevät ei ole koskaan ollut minulle helpointa aikaa. Kun saan valita, nousen vuoteesta auringon alkaessa laskea, kuten kunnon menninkäisen tulee.

Eräänä 'aamuna' lumikellot pilkistivät hangesta. Ja ne pienet valkeat kevätvirkut ovat tehneet minut onnelliseksi monena päivänä, ihankuin pajunkissat tai leskenlehdet lapsena. Pensaissa on silmut, nyt näkyy jo sinivuokkojakin. Ja nokkosten, omenapuiden liepeillä heräileviä pölyttäjiä.

Tänä keväänä minulla on pitkästä aikaa huonekasvien lisäksi hoidettavana pihaa ja puutarhaa. Ensimmäistä kertaa ihan (melkein) omaa. Se saa katsomaan luonnon vaiheita erilaisin silmin. Kaaos on kaunista, ja luonto ymmärtää minua paremmin, milloin luoda symmetriaa, milloin irtautua säännöistä. Haluan säilyttää tietyn vapauden, mutta yhdistää sen käytännölliseen mukavuuteen. Arki on kiireistä toisinaan, eikä kaikkea tarvitse saada aikaan yhden kasvukauden aikana. Ei puutarhassa, eikä elämässä muutenkaan.

Isoäidin puutarhassa lentelevät sateenkaarisiivet voivat olla 'vain' sudenkorentoja, mutta kieltäydyn uskomasta, etteikö siinä kodissa olisi taikaa. Saman tunteen haluan kutsua omaan kotiini. Ehkä luovassa kaaoksessa on hyvä alku <3

   Toiveiden kevättä,

   -Crystal