Kevättä ilmassa

Eilen oli vielä lunta maassa, ei paljoa, mutta oli kuitenkin. Tänään paistaa aurinko ja parvekelasien takana on ihanan lämmin istuskella kera lämpimän mansikkamehun ja herkullisten nougatkeksien. Palmusunnuntain ihana levollinen hetki.

Juuri nyt pää on ihan tyhjä. On vain ihanaa istua ja nauttia.

Hetken päästä sisällä odottaa muuttolaatikkorumba taas. Se etenee sangen hitaasti, koska lokkieni samanaikainen leikkaus vaatii veronsa eli lepoa ja jumppaa, kävelyäkin, useasti päivässä, pienissä erissä. Duracell-tyyppi on oppinut rauhaa suurella sydämellä.

Toipuminen etenee kyllä hyvin, mutta ah, kovin hitaasti! Se on se paras vaihtoehto kuitenkin. Hitaus tuo pisimmälle kantavat tulokset tässä asiassa.

Edelleen jaksan joka päivä ihmetellä, miten tää kaikki on mahdollista? Millä ihmeellä liki täysin jalattomasta ihmisestä, joka suunnilleen paloi elävältä lähtiessään kotoaan leikkausaamuna, saatiin herätessä kivuton? Kaikki kipu oli poissa, hävinnyt! Yhtään ei polttanut eikä sattunut! Eikä ole sen jälkeen kivut juurikaan vaivanneet, vaikka lääkityskin on jo liki kokonaan purettu pois.

Nyt vain noudatan kiltisti ohjelmaani ja vahvistun päivä päivältä ja palailen arkisiin puuhiini ja lopulta töihinkin.

Riemumielin tutkin maailmaa kuin utelias pieni lapsi. Sain ja saan paitsi jalkani takaisin myös elämäni ja vapauteni takaisin!

Mehumuki on tyhjentynyt, keksit mutusteltu, mieli virkistynyt auringon lämmössä.

Nyt on hyvä tyhjentää laatikko ennen seuraavaa pötköttelytuokiota.

Elämä jatkuu, positiivisuus ja ilo on palannut.

Aurinkoa sunkin keväthetkiin!

Muistathan myös vain olla ja nauttia välillä!

-Maarit