Mietteitä hektisestä somemaailmasta

Kuten ehkä oot huomannut, mä en oo mikään ahkera somettelija. Tän asian kanssa mä kipuilin melko paljon. Kaikissa koulutuksissa toitotetaan, että saadakseen pitkäaikaisia seuraajia, täytyy postailla usein kiinnostavia juttuja, olla siis ahkerasti läsnä ja näkyvillä. Joo, mä ymmärrän tämän kyllä hyvin. Silti kapinoin sitä vastaan.

Mun tarkoitus somessa ei oo pyydystää mahdollisimman paljon seuraajia jutuilla, joita en ehkä edes haluaisi tehdä.

Mä oon kohta kuuskymppinen mummeli-ihminen, oikeastikin moninkertainen mummi jo, elämääni hidastanut, elämäntapojani tarkentanut, elämäni päämääriä tarkistanut, elämästä nautiskeleva, tyytyväinen, onnellinen naisihminen ❤️

Mun kamera on täynnä kuvia, joita oon ajatellut jakavani, mutta en oo jakanut kuitenkaan, koska niissä hetkissä aikani on ollut varattu seuralaisilleni, ei somelle, eikä työllekään. Tästä oon saanut kiitosta ystäviltäni ja sitä arvostan itsekin.

Tahdon kuitenkin olla somessakin omalla tavallani, tällaisena aitona, hitaana minuna. Tämä blogi on ainoa aika takuuvarma ilmestymään alkuviikkoisin. Instaan ja faceen sisältöä tulee, kun näkyy. En käytä ajastuksia enkä filttereitä, arvostan aitoa, luonnollista.

Ystäväni asuvat ympäri maan ja rajojen tuolla puolenkin. Joten te voitte vilkaista someani silloin tällöin ja uskoisin, että on olemassa muitakin kaltaisiani hitaita ihmisiä, joille sopii paremmin sivusto, jonne sisältö lisääntyy verkkaisemmin.

Ja niinhän se on, että mä saan itse valita sisältöni ja ajoitukseni ja sä saat itse valita, millaisia sivuja seuraat ja kuinka usein ja tää on kyllä just hyvä näin!

Eläköön verkkaisempikin somettelu! Tervetuloa seuraamaan ja jutustelemaan, jos sullekin sopii paremmin satunnaisempi sisällöntuotto ❤️

Terkuin Maarit kiikkustuolista