Mitä tulikaan sanottua?

Tykkään tehdä ristikoita, optimistisesti kuulakärkikynällä. Teen niitä lähinnä omaksi ilokseni tai ajankulukseni, joten mahdollinen pieni suttu siellä täällä, ei niin haittaa.

Ristikoiden mukavuus on myös niiden vihjekuvaruuduissa. Niissä on usein aivan mahtavia oivalluksia ja hyviä oppejakin elämäämme, kuten nyt tuossa kuvassa.

Tosiaankin, saan hyvin kiinni tämän herran ajatuksista. Aivan varmasti mun kannattais useammin miettiä tarkemmin, mitä suustani ulos päästän.

Oon itse aika suora ihminen, joten mulle tää oli tärkeä muistutus siitä, että miettisin, kuinka asiat esitän. Saman asian kun voi kertoa niin monin eri tavoin, vähintäänkin eri sanoin, eri ilmein, eri elein ja eri äänenpainoin.

Kaikella tuolla on merkitystä siinä, kuinka sanoma tulee vastaanotetuksi. Joten, ennen kuin seuraavan kerran lauon totuuksia, koitan muistaa ajatella tuota pakettia kokonaisuutena. Tavoitteeni on, että saan sanomani perille ystävällisesti ja selkeästi ja suon kuulijalle joustomahdollisuuden, eli oman mielipiteensä turvallisen ilmaisun.

Aika helpolta kuulostaa maailmanparannus, mut sitähän se ei oikeasti ole.

Yhtäläillä, mun pitää ottaa vastuu siitä, mitä kuulen, kuinka kuulen ja miten sitten suhtaudun kuin siitä, mitä ja kuinka sanon.

Ennen kuin kiehahdan, kuten mulle helposti käy, on hyvä hengähtää hetki ja miettiä, että mahtoikohan sanoja tarkoittaa asian oikeasti niin kuin sen tulkitsin? Teinkö hätäisen johtopäätöksen? Pääsiskö tästä eteenpäin ystävällisesti?

On parempi miettiä, jos siten voin olla rakentamassa hyvää, asiallista keskustelua.

Omalla ulosannilla ja vastaanotolla on siis yllättävän suuri merkitys koko yhteisön hyvinvoinnin tilaan.

Aika iso asia pohdittavaksi ja kehitettäksi ja tietenkin toteutettavaksi ❤️ kuitenkin armollisesti itseäkin kohtaan, olemmehan vain ihmisiä, emme täydellisiä.

Ystävällisin ristikkoterkuin

-Maarit