Rentoa kesämeininkiä?

Lainasin kuvaan ystäväni kesävarpaat, kiitos Riikkamari. Hänellä kävi hyvä mäihä, kun jalkahemmottelija saapui paikalle juurikin sopivasti kesäjalkoja varten <3 Mä täällä kauempana jäin ilman tällä kertaa.

Onko sulla tiedossa rento kesä tai edes rento kesäviikko? tai päivä? Vai onko koko kesä pullollaan työtä, työtä ja vähän vielä työtä ja paaaaljon muuta ohjelmaa tai murheita?

Tässä uuden yritykseni alku-urakoinnissa on monestikin tullut mieleen, miksi me niin herkästi arvotamme elämää ja itseämme tekemisen kautta? Enkö ole riittävä vähemmällä? Kenelle en ole riittävä?

Olen tajunnut, että vaikka määritelmiä eli siis odotuksia luodaan aika pitkälti ympärillämme, niin kuitenkin loppujen lopuksi merkitystä on vain sillä, mihin suostumme itse! Minä riitän -asenne on tavoiteltavan arvoinen.

Minä olen hyvä juuri tällaisena. Joskus jaksan tehdä enemmän, joskus vähemmän, mutta enää en suostu tekemään liikaa yli voimavarojeni, yli omien rajojeni. Mieluusti en tee yhtään yli rajojeni, mutta toki elämässä on asioita, jolloin niitä on vain hiukan rikottava, jotta voin elää kuitenkin omien arvojeni mukaan. Tässä kohtaa tulee aina mieleen äidin viimeiset viikot puolitoista vuotta sitten. Ajelin viittäsataa kilometriä edestakaisin ja koin aina olevani väärässä paikassa, toisaalla vanhempieni tukena ja toisaalla alaikäisen lapseni luona kotona. Hyvinhän ne viikot lopulta meni. Oli tärkeää olla läsnä äidin rinnalla viimeisinä aikoina ja isän tukena pitkäaikaisen puolison hiipuessa ja toisaalta oli tärkeää myös huomioida lapsi, vaikka jo iso olikin. Siunaustilaisuuden jälkeen oli oman leponi ja palautumiseni aika. Tässä en olisi voinut toimia toisin, vaikka välillä jaksamisen rajat paukkuikin.

Omassa elämässäni alkaa nämä palikat olla aika hyvin kohdallaan. Teen töitä pääasiassa arkisin ja sen mittaisia päiviä kuin oma jaksaminen sallii. Olen oppinut arvostamaan sitä, että hyvinvointityötä voin tehdä vain, kun huolehdin ensin omasta hyvinvoinnistani. Aina ei tarvitse jaksaa. Aikaa löytyy perheelle ja läheisille ja ihan vaan olemiselle, puutarhan kuopsuttelulle (ei se kyllä siltä vielä näytä) ja asioille, jotka tuo mun elämään iloa ja lämpöä.

Työssäni niin valmennuksien kuin Young Livinginkin parissa, haluan tukea sua kohti omaa arvokasta elämääsi ja antaa sullekin työkaluja siihen, että koet olevasi arvokas ihan omana itsenäsi, heikkoinakin hetkinäsi.

Toivottavasti jaksat välillä heittää villin vaihteen päälle ja unelmoida (isostikin) millaista elämää just sä haluat elää, mikä on sulle tärkeää ja arvokasta? Nämä unelmat kantaa ja tuo ihania valon pilkahduksia tasaisen paksuun ehkä haastavaankin arkeen.

Muistathan, että tärkeä ja arvokas on ja saakin olla meille kaikille eri asia ja hyvä niin.

Meitä kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan täällä, meille kaikille on paikka täällä. Ei me muuten oltais täällä!

Pohtivin terkuin

Ihanien kesävarpaiden ystävä eli minä Maarit

P.S. Taidanpa väsätä mullekin ihan omat kesävarpaat eli mun tapauksessa luultavimmin ilman lakkaa: ruususuolaöljykylpy ja ihana voide perään, i-ha-naa <3

Muista säkin välillä hemmotella ihan vaan sua itseäsi <3 koska sä oot sen arvoinen <3