Tunnemyllerryshässäkkä

Tulipahan viikonlopun aikana koettua hyvin, miten mielenkiintoinen on ihmismieli.

Perjantaina tein saamaani tehtävää ja sen tiimoilta lähetin pienen kyselyn muutamalle ystävälleni. Tarkoitus oli, että he vastaavat siihen vain nopsaan, sen kummempia miettimättä.

Ensin olin vähän peloissani, enhän tiennyt mitä odottaa. Sitten olinkin jo innoissani, koska halusin kuulla vastaukset, sillä kun itse on mukana jossain asiassa, ei enää osaa ajatella asiaa "tavallisen tallaajan" näkökulmasta. Seuraavaksi iski kriisi, koska suhtaumisia oli juuri niin monta erilaista kuin oli kyselyn saaneitakin, mielialat aika laidasta laitaan.

Loppujen lopuksi kaikki meni kaikilta osin kuitenkin hyvin. Mä sain vastauksia ja joku jätti vastaamattakin, mikä oli tietenkin ihan ok.

Mutta siis se, että tuon kyselyn takia menin vuorokaudessa pelon ja innostuksen kautta kriisiin ja takaisin hyvälle mielelle, miksi ihmeessä!?

Se, mihin tässä kiinnittäisin huomiota on se, että mä voin tehdä jotain vain omalle suhtautumiselleni. Olisin voinut ja mun olis pitänyt luottaa siihen, että lopulta kaikki menee hyvin.

Niin turhaan olin vatsa solmussa koko lauantain!

Vaikka hyvin tiedän, kuinka nämä asiat rakentuu, ei se käytännössä aina suju multakaan...

Mielenrauhaa

toivottelee Maarit